Moi Erkka. Tulit vapaaehtoisena mukaan ja sinut valittiin AMP:n hallitukseen syyskokouksessa 2025. Mikä houkutteli sinut mukaan? Mitä haluat AMP:n hallituksessa edistää?
Olen pidemmän tauon jälkeen innostunut uudelleen kilpailemisesta, ja erityisesti siitä kuinka kilpaileminen jo tavallisissa iltakisoissa tai lyhyissä päiväkisoissa on mahtava keino päästä helposti irti arjen muista ajatuksista.
Haluaisin hallituksessa auttaa siinä, että mahdollisimman moni löytäisi kilpapurjehduksesta itselleen nautinnollisen harrastuksen, juuri itselleen sopivalta kilpailujen tasolta.
Ensimmäiseen Gotland Runtiisi osallistuit jo yli neljännesvuosisata sitten. Kerro hieman purjehdustaustasi.
Ihan ensimmäiset purjehduskokemukseni olivat mökkipurjehdusta optarilla Turun Saaristossa. Jiipit olivat kiellettyjä, koska perimätiedon mukaan niissä voi kaatua, eli kilpapurjehtijaa minusta ei varsinaisesti kasvatettu. Noin vuosina 1990-2000, eli ikävuodet 10-20, olin aktiivisesti mukana meripartiotoiminnassa Turussa. Tänä aikana purjehdin noin 10 000 mailia ympäri Itämerta s/y Merisissillä, 50-jalkaisella Germán Frers:n suunnittelemalla ketsillä, jonka kanssa osallistuimme myös kerran Gotland Runtiin sekä Tall Ships Race’s -tapahtumiin.
Toinen vaihe purjehdusuraani oli opiskeluvuodet Espoossa, jona aikana olin satunnaisesti gastina eri veneissä ja lopulta oman H-veneen kipparina. Veneitä olivat lähinnä Finngulf 41, X-99 ja X-79. Osallistuimme Espoon iltakisoihin, joihinkin ratakisoihin sekä muutaman kerran Suursaari Raceen ja Gotland Runtiin. Oma H-vene hankittiin ensisijaisesti retkeilykäyttöön, mutta innostuimme vaimoni kanssa käymään myös iltakisoissa ja kerran Emäsalon Lenkissä. Tässä vaiheessa innostuimme myös purjehdusyhteisön kokoamisesta. H-vene.net -sivuston ja keskustelufoorumin ympärillä järjestimme muutaman kerran vuodessa koulutusiltoja ja kokoontumispurjehduksia ja kannustimme yhteisössä toisiamme iltakisoihin. Tätä toimintaa pyöritimme kevyesti ilman varsinaisia kytköksiä pursiseuroihin tai luokkaliittoihin.
Kun perheeseemme syntyi 2 lasta, jäi kilpapurjehdus noin 10 vuoden tauolle. Vietimme kyllä 4 hengen perheen kesken joka kesä useamman viikon H-veneellämme yleensä Turun Saaristossa.
Lomareissujen ohessa kävin edelleen katselemassa kisoja ja tapahtumia rannalta käsin ja ajattelin, että kisailun pariin olisi vielä joskus kiva palata. DH-kisailun nostaessa suosiotaan maailmalla minä olin mielikuvissani kova shorthanded-kisailija, kun lomalla lasten nukkuessa sisällä veneessä, väistelin saaria ja ajoin kilpaa kaikkia ympärillä olevia veneitä vastaan. Tässä vaiheessa vene vaihtui H-veneestä Finngulf 28:iin.
Vuonna 2023 silloin 12-vuotias poikamme oli sen verran innostunut purjehduksesta, että sain hänet houkuteltua kanssani kisoihin. Menimme mukaan Meritie ry:n iltakisoihin kahdestaan, onnistuimme voittamaan yhden seurakisan kaverin H-veneellä sekä osallistuimme Helsinki Tallinna Raceen osana isompaa miehistöä. Tällä HTR:n reissulla mukana oli aikuisten lisäksi omat poikani (12 ja 15 vuotta) sekä lisäksi myös toinen 15-vuotias nuori.
Vuosina 2024 ja 2025 ajoimme iltakisoja ja lyhyitä päiväkisoja, useimmiten DH:na. Pienenä erikoisuutena tiimissämme on ollut se, että pinnassa oli kisoissa aina poikani tai mahdollisesti joku muu kokemattomampi miehistön jäsen. Itse tein veneessä kaiken muun. Uskon, että tällä työnjaolla radat sai kierrettyä vähemmillä ongelmilla, vaikka venevauhdin hakeminen olikin vaikeampaa silloin, kun pinnassa oli joku vaihtuva vieras. Kauden 2025 aikana osallistuimme 20 kilpailuun. Iltakisat ja lyhyet päiväkisat DH:na, ja mieluiten omien poikien kanssa, ovat juuri nyt mielekkäimpiä, ja tällä mallilla on tarkoitus jatkaa ainakin kausi 2026. Ensi kauden ohjelmaan sisältyy myös kouluttamista meripartiolaisten kursseilla ja tapahtumissa.
Mitkä ovat parhaita kisamuistojasi? Minkälaisia muistoja haluaisit lisää?
Toki kaikenlaiset yllättävät tilanteet ja niistä kohtuudella selviäminen jättävät voimakkaita muistijälkiä. Isot kilpailut ovat tapahtumina hienoja, ja joku yllättävä menestyksen hetki jää myös mieleen. Mutta ainakin juuri nyt pimeän talven keskellä kaipaan eniten sitä rentoa fiilistä, kun keskittyneen, kevenevässä tuulessa ajetun iltakisan jälkeen pakataan purjeita rannassa, jutellaan kilpakumppanien kanssa siitä mitä radalla tapahtui, ja mietitään mitä ensi kerralla voisi yrittää tehdä vähän paremmin.
Mitkä ovat venekuntanne tärkeimmät kehityskohteet kaudelle 2026?
Ensimmäinen ja tärkein kehityskohteemme on ajoissa lähtöalueelle ehtiminen. Jos toimistolla kuhnailun jälkeen joutuu matkan iltakisa-alueelle puskemaan niin kovaa kuin moottori antaa myöden, on keskittyneeseen, mukavaan ja menestyksekkääseen kisatunnelmaan yllättävän vaikea päästä kiinni.
Toinen selkeä kehityskohteemme on rohkeus. Turhan usein arkailemme genaakkerin nostoa tai annamme kääntömerkeillä turhaan tilaa muille mielestämme paremmille veneille. Genaakkeri ylös vaan, kyllä se sieltä sieltä aikanaan jollakin tavalla alas saadaan.
Entä mitä haluaisit saavuttaa tai kehittää AMP:n hallituksessa kaudella 2026?
Osallistujamäärien kasvattaminen kaikenlaisissa kilpapurjehdukseen liittyvissä tapahtumissa on se missä toivoisin että AMP:n hallituksena onnistusimme vielä paremmin. Suurin osa kilpailuista ja tapahtumista on tietyisti pursiseurojen järjestämiä, mutta toivon että löytäisimme esimerkiksi viestintään tai toimijoiden yhteistoimintaan liittyviä keinoja osallistujajoukon kasvattamiseen. Haluaisin ensi kesänä nähdä kisoissa ja tapahtumissa paljon ensikertalaisia, paljon nuoria ja paljon kaikkia heitä joiden kuvitelmissa kilpapurjehdus on tähän asti ollut liian vaikeaa, liian kallista tai jostain muusta syystä vaikeasti harrastettavaa.